Palaan jälleen asiaan, jota olen jo sivunnut muutamassa kirjoituksessani. Tätä blogia perustaessani en suunnitellut, että alkaisin kirjoittamaan nettihuijauksista, mutta jotenkin tämä on aina ajankohtaista. Toisaalta, kun kerran olen valinnut näinkin provosoivan nimen sivustolleni, tunnen tarvetta tehdä jonkinlaista eroa ja hajurakoa netin muihin "rahasampoihin", jotka kestävät vähemmän tarkastelua päivänvalossa.

Seuraavassa muutamia tyypillisiä "huijaskaavoja". Usein puhutaan näiden kohdalla verkostomarkkinoinnista, mutta en käytä kyseistä termiä tässä: verkostomarkkinoijia on olemassa rehellisiäkin (puhumattakaan "verkkomarkkinoinnista").

Ketjukirje

Pyramidipeli

Koska ketjukirjeet katkeavat varsin nopeasti, ja toisaalta ihmiset eivät ole valmiita "sijoittamaan" niihin kovin suuria summia, on ketjukirjeistä kehitetty parempia versioita. Näissä ketjukirje naamioidaan joksikin muuksi, kuten esimerkiksi sijoitustoiminnaksi. Usein verkossa kyse on valuuttakeinottelusta, mainosten klikkailusta tai ihmelääkkeiden myynnistä. Ensimmäisen pyramidihuijauksen keksi Chares Ponzi, ja hänen mukaansa tämäntyyppisiä huijauksia kutsutaan "ponzi-huijauksiksi".

Kun kaikki varat kerätään yhteen isoon pottiin ja osallistujille valutetaan voittoja pikku hiljaa erilaisten monimutkaisten voitonjakotapojen kautta, kuvittelevat he olevansa mukana jossakin menestävässä liiketoiminnassa. Täytyy kuitenkin muistaa, että pyramidipeli on erittäin tuottoisaa, joten aluksi jäsenille on varaa maksaa suuriakin summia. Jo edellisessä ketjukirje-esimerkissä voitto oli 400% viidellä värvätyllä osallistujalla.

Kun toimintaa pyörittävä taho maksaa sijoituksen vaikkapa kaksinkertaisena takaisin, on osallistuja syystäkin tyytyväinen: harvoin saa rahoilleen niin korkeata tuottoa. Mutta koska rahaa ei toimintaan tule mistään muualta kuin osallistujilta itseltään, tämäkin kuivuu kokoon melko nopeasti. Tässä vaiheessa toiminnan aloittaja on saattanut ansaita uskomattomia summia: hän on ottanut osansa jokaiselta tasolta, toisin kuin perinteisessä ketjukirjeessa, ja "sijoituksetkin" voivat olla pyramidipeleissä paljon suurempia.  

Sosiaaliset suhteet koetuksella

Itseäni askarruttaa tällaisissa tapauksissa etenkin, kuinka se vaikuttaa niihin osallistuneen sosiaalisiin suhteisiin. Raha on kuitenkin loppujen lopuksi uudistuva luonnonvara, sen sijaan rikotut ystävyys- ja tuttavuussuhteet korjautuvat hitaammin.

Kaveripiirissä henkilö, joka pyrkii jatkuvasti rekrytoimaan mullistavaan sijoitustoimintaan uusia jäseniä, herättää ärtymystä. Voin kuvitella, että tunne on molemminpuolinen: jos joku on sijoittanut toimintaan isojakin rahoja, ja seuraavalle - oikeasti rahakkaalle -  tasolle päästäkseen tulee rekrytoida vain pari jäsentä, alkaa varmasti kantaa kaunaa niitä kohtaan, jotka eivät liity. Sekä tietenkin se, että ne jotka eivät liity, saattavat aintaa aika purevaa kritiikkiä. Siinä vaiheessa, kun tie varmaan rikastumiseen nousee pystyyn vain parin ihmisen takia, ja kun tämä vielä tulee v-ttuilun kera, saattaa olla ystävyys koetuksella.

Siinä vaiheessa kun ketju katkeaa tai pyramidi romahtaa, alkaa katkeruus kasaantua. Ne, joille viimeisenä jää mustapekka käteen, eli ovat pyramidin pohjalla tai ketjun päässä, menettävät sijoituksensa. Ja ketä he syyttävät? Tietenkin sitä tuttavaa, joka heidät rekrytoi jäseniksi. Katkeruutta tietenkin vain lisää se, että tämä rekrytoija saattoi tehdä voittoa heidän tappioillaan.

Netin uutuudet: mainosklikkailut

Edelliset esimerkit ovat olleet olemassa jo kauan ennen Internetiä. Oikeastaan Internet ei ole tuonut niihin mitään uutta: niiden leviäminen vain on nopeutunut tehokkaiden työkalujen ansioista. Ei ole keskustelupalstaa, jolle tällaisia huijausyrityksiä ei olisi massapostitettu.

Eräs netin tuoma uutuus näyttäisi olevan mainosverkostot, kuten Bux.to. Niiden perusajatus on siinä, että käyttäjille maksetaan mainosten katselusta. Idea on sinänsä hyvä ja perusteltavissa. Käyttäväthän mainostajat suuriakin summia ihmisten tavoittamiseen: miksi siis ei motivoitaisi ihmisiä itse katselemaan mainoksia.

Todellisuudessa klikkailusta maksettavat summat ovat olemattomia (esim. Bux.to:n sivuilla esitetyn kaavion mukaan 3 dollaria, eli n. 2 euroa kuussa). Tällöin vähänkään enemmän enemmän tuloja saadakseen on hankittava lisää jäseniä. Ja pyramidi onkin valmis: osallistujat spämmäävät keskustelupalstoja ja sähköposteja saadakseen uusia jäseniä liittymään heidän kauttaan.

Missä sitten huijaus piilee? Tässä vaiheessahan jäsenet ovat vain tuhlanneet aikaansa ja täyttäneet Suomi24:n turhilla viesteillään. Mainostajat ovat tällä tavoin saaneet paljon  näyttöjä mainoksilleen äärimmäisen halvalla (ja vieläpä varsin helppouskoisia potentiaalisia asiakkaita). Tämä on on tietenkin jossain määrin epäeettistä, mutta onko se varsinaisesti huijausta?

Todellinen raha alkaa liikkua siinä vaiheessa, kun jäsen on kyllästynyt käyttämään useita tunteja kuussa mainosten klikkailuun ja on jo saanut bannit useimmille käyttämilleen keskustelupalstoille ja kuunnellut niiden kavereiden vittuilua, jotka eivät suostuneet liittymään kyseisen jäsenen linkin kautta. Tässä vaiheessa on aika "ostaa" jäseniä. Bux.to lupaa jopa 1500 dollarin kuukausiansioita, mikäli maksaa heille 470 dollaria. Heidän mukaansa he "myyvät" jäseniä, jotka sitten kirjataan liittyneiksi ostajan kautta.

Kyseinen firma ei tietenkään voi taata, että sijoitus tuottaa mainittuja tuloja.

Eli todellisuudessa vain murto-osa yrityksen tuloista tulee mainoksista. Toiminnan ideana on saada mahdollisimman paljon jäseniä liittymään, jotka taas sitten hankkivat uusia jäseniä, jotka taas ostavat jäsenyyspaketteja. Havaintojeni mukaan tässäkin on paljon suomalaisia mukana. En kiellä kokeilemasta, mutta terveen itsesuojeluvaiston pitäisi herätä, kun puhutaan tuhansien dollareiden ansioista ilman töitä.

Huijauksista erottuminen

Internet-huijarit käyttävät usein samoja termejä, kuin rehellisetkin yrittäjät (tietenkin kaikkein tökeröimpiä huijareita lukuunottamatta - ja näitähän riittää). Puhutaan "verkostoista", "kumppanuuksista", "komissioista", "referralleista" tai "tileistä".

Tämä on ongelma siksi, että se vähentää vakavasti otettavien yrittäjien uskottavuutta. Aina kun lehdet repivät otsikoita "nettihuijauksista", tavallisten verkkokauppiaiden tai -mainostajien maine kärsii. Monen "tavallisen tallaajan" mielikuvissa netissä kaikki on sitä samaa. Ja sellaisissakin tapauksissa, joissa itse huijaustavassa ei ole mitään uutta, monet saattavat ajatella sitä nimenomaan netin mukanaan tuomana ilmiönä.

 Edellä olen käsitellyt lähinnä vain paria huijaustyyppiä, mutta tietenkin huijaustapoja on enemmän, alkaen tekaistuista verkkokaupoista nigerialaiskirjeiden kautta phishingiin. Ne tavalliset tallaajat ovat kuitenkin suuri enemmistö, joka tuo rahan verkkoliiketoimintaankin, tavalla tai toisella.

Tällä sivustolla mainostan muutamia mainosohjelmia (joita tulevaisuudessa on tulossa lisää). Kyseessä on kumppanuusmarkkinointi, jossa mainostetuista tuotteista saa komissiota. Saan kaikista liittyneistä jäsenistä pienen palkkion. Kyseessä on perinteinen mainostilan myynti: samalla tavalla kuin lehdet myyvät mainostilaa yritykselle, myös nettisivuilla voi olla mainoksia.

Aattelepa ite

Vaikka nettihuijaukset ovatkin melko yksinkertaisia ja helposti tunnistettavia, monilla saattaa ahneus sokaista terveen harkinnan. Tai sitten ajatellaan "eihän tässä mitään menetä". Itse miettisin ainakin seuravia asioita ennen liittymistä:

1. Mistä raha tulee? Oikeiden tuotteiden markkinoinnista, vai jäsenmaksuista? Jäsenten värväämisestä palkitseminen ei sinänsä ole merkki huijauksesta, kunhan firmalla on myös oikeata liiketoimintaa.
2. Pitääkö liittyäkseen maksaa jotain? Jos kerran firmaan tulee rahaa ovista ja ikkunoista, miksi jäsenien pitää maksaa? Mieleeni tulee tositarina naisesta, joka maksoi ennustajalle 10 000 vanhaa markkaa oikeasta lottorivistä. ( Jos kuulostaa mielestäsi typerältä, niin muista, että monet pyramidihuijarit ovat samalla periaatteella saaneet huijattua tuhansia ihmisiä.)
3. Maksetaanko palkkioita monimutkaisen hierarkian kautta? Pitääkö ylemmälle tasolle päästäkseen maksaa tai hankkia lisää jäseniä?
4. Luvataanko kohtuuttomia tuloja? Varmaa rikastumistapaa ei ole keksitty, ainakaan johtavien taloustutkijoiden mukaan. Suosittelen uskomaan heitä, he ovat asiantuntijoita.
5. Kaikki muu. Mihin yritys on rekisteröity? (Suomalaiset yritykset löytyvät esim. ytj-palvelusta.) Esiintyvätkö henkilöt nimillään? Onko yrityksellä oikeat kotisivut ja rekisteröity verkkotunnus? (Verkkotunnuksen omistajan voi tarkastaa esim. http://whois.louhi.net/ ) Onko yrityksellä "oikea" sähköpostiosoite, vai hotmail-osoite? Onko yrityksellä oikeita yhteistyökumppaneita? Onko "kansainvälisen huipputoimijan" sivut tehty satasen budjetilla ja Frontpagella?

Suosittelen miettimään näitä myös minun mainostamieni ohjelmien yhteydessä. Vaikka lupaan ja vakuutan, että minulla on puhtaat jauhot pussissa, niin ei se tarkoita, että pitäisi kääntää aivot pois päältä.

Kirjoita kommentti
Nimi:
Email:	ilmoita vastauksestaälä ilmoita
Kotisivu:
Otsikko:
UBB-koodi:	-Vari-vaalean sininenmustasininenvaaleanpunainenharmaavihreäkirkkaan vihreävaalean ruskeatumman sininentumman vihreäviolettipunainenhopeatummavalkoinenkeltainen -Koko-tosi pienipienikeskikokoinensuuri todella suuri
Ole hyvä, ja kirjoita kuvassa näkyvä koodi ruutuun (spammijarru).

Copyright (C) 2007 Alain Georgette / Copyright (C) 2006 Frantisek Hliva. All rights reserved.