Näin se vain kävi: Kanerva joutui eroamaan tekstiviestikohun vuoksi. Johanna Tukiaiselle lähetetyt "pyhäkouluun sopimattomat" viestit saivat liian negatiivista huomiota, ja kokoomusjohto teki ratkaisunsa.
Nyt jos haluaisi tehdä helpolla muutaman euron, niin painattaisi t-paitoja tekstillä "Haluaisitko tehdä sitä jossain jännässä paikassa" ja "Saako sua koskettaa?" ja muilla Hymyn julkaisemilla tekstiviesteillä. Taattu hitti kesän festareille.
(Joku tosin väittää, että Kanervan tekstiviestit olisivat tekijänoikeuden alaisia, mutta mielestäni väite on naurettava.)
Tuo onnistuu helposti Spreadshirt-palvelun avulla. Voit suunnitella paidan ja palvelu hoitaa painatuksen, jälleenmyynnin, markkinoinnin ja postituksen ja maksaa 20% provisiota.
Oma moraalini ei tähän kylläkään veny. En äänestänyt Kanervaa (vaikka onkin minun vaalipiirissäni), mutta kohu itsessään on naurettava, enkä halua olla loanheittäjien porukassa. Mutta jos joku venyvämmällä moraalikäsityksellä varustettu haluaa tienata pari euroa, niin siitä vaan. Mutta et sitten ole kuullut tätä minulta.
Mikä yhdistää Usan crack-jengejä, verkostomarkkinointia ja it-bisnestä? Chicagon yliopiston taloustieteen professori Steven Levitt selittää, katso hauska ja opettavainen video:
Luin Steven Krugin verkkosuunnittelun klassikon. Kirjan motto on, kuten nimikin on "Älä pakota minua ajattelemaan". Itse kuvittelin, että se viittaa siihen tuskastumiseen, kun web-suunnittelijat eivät halua ajatella sivustoa uudelleen käyttäjän tarpeista lähtien.
Kyseessä on kuitenkin periaate, jonka mukaan sivusto on sitä parempi, mitä vähemmän käyttäjä joutuu ajattelemaan.
Sinänsä hyvä periaate, itse ajattelen sivustoja suunnitellessa aina, että käyttäjä on tyhmä, lukutaidoton, puolisokea ja käyttää tietokonetta kolmatta kertaa elämässään... Nojoo, tämä on tietysti aika arvottava asenne. Todellisuudessa en ajattele aivan näin, pikemminkin muistutan aina itselleni, että jos käyttäjä ei osaa käyttää suunnittelemaani sivustoa, se ei tee hänestä tyhmää. Vika on silloin sivustossa, pitää joko suunnitella selkeämpi navigaatio tai tehdä niin kiinnostavaa sisältöä, että käyttäjä jaksaa opetella ultimate-hienon käyttöliittymäni...
Eräs yhteistyökumppani, jolle tein verkkokauppaa, ilmaisi asian näin:
"Kun joku asiakas on lähdössä lauantaipäivänä kauppaan, se tarkastaa ne tuotteet meidän sivuilta. Siinä kun kiireessä kakarat juoksee jaloissa ja pitää vetää takkia päälle, niin palaa hermo, jos haluttu asia ei löydy. Ne tuotteet pitää olla heti siinä etusivulla, mistä asiakas ne löytää"
Hyvä periaate joka tapauksessa, ilmaistuna monin eri tavoin. Kirjan kirjoittaja Steve Krug kuitenkin tuntee tarvetta "legitimoida" tätä väitettä koko ajan. Jokainen tekstikappale tuntuu päättyvän todistukseen, että käyttäjä oikeasti turhautuu, jos ei löydä sivuilta haluamaansa asiaa tai klikkailee vääriä linkkejä. Tämä asia kuitenkin tuli selväksi jo ensimmmäisessä luvussa, mielestäni sitä ei tarvitse enää toistaa joka luvussa uudestaan.
Ehkä tässä paistaa läpi se jokaiselle asiantuntijalle tuttu turhautuminen, että kun yksityiskohtaisesti selittää, mikä jossain asiassa on vikana, saa vastaukseksi "älä nyt takerru tuollaisiin yksityiskohtiin" (toinen tavallinen vika on taas tehdä liian karkeita yleistyksiä).
Kirjan paras anti on ehkä siinä, että se on yleistajuinen esitys niille, jotka eivät ole www-suunnittelun ammattilaisia. Toki teoksessa on hyviä pointteja alan ammattilaisillekin, mutta erityisesti suosittelen sitä niille, jotka ovat hankkimassa www-sivuja. Kun tietää sivujen suunnittelusta jotain, osaa myös vaatia laatua ja ymmärtää, miksi www-suunnnittelija tekee ratkaisuja, jotka saattavat poiketa alkuperäisestä suunnitelmasta.
BTW: Hyvä pointti kirjasta muuten, että ihmiset todella kirjoittavat usein koko urlin hakukoneen ruutuun (esimerkissä Yahoon, Suomessa lähinnä Googlen). Olin kerran vetämässä viestinnän kurssia ja pyysin ryhmää menemään johonkin osoitteeseen "www.pirun-pitkä-domain-nimi.com/alakansio". Kuinka ollakaan, niin koko ryhmä aloitti avaamalla ensimmäisen hakukoneen, joka sattui olemaan aloitussivuna, ja ryhtyi naputtamaan siihen koko osoitetta alkaen "www... jne".
Järkähtämätöntä uskoa eivät mitkään faktat näytä horjuttavan. Verkkokeskusteluja lukiessaan ei voi kuin miettiä, kuinka suuri osa viesteistä on provoja, vai onko todellakin vielä niitä, jotka kieltäytyvät uskomasta, että kyseessä oli huijaus.
Suomi24-palstan verkostimarkkinointi-keskustelu on pyörinyt kiivaasti, tänään tosin ainakin täällä näyttäisi siltä, että keskustelupalsta olisi jäissä tai kaatunut suuren liikennemäärän vuoksi. Sen lisäksi useissa blogeissa ja kaikkien verkkolehtien palstoilla, joissa vain on kommentointimahdollisuus on joku käynyt esittämässä tyypillisen "oot vaan kateeellinen etkä tiedä mistään mitään"- argumentin.
Monissa kirjoituksissa tunnutaan vielä uskovan, että Winclubin sivut aukeavat vielä ja ihmiset rikastuvat. Moni kirjoittaja väittää, ettei ole esitetty yhtään todistetta siitä, että klubi olisi huijaus. Ilmeisesti sokeaa uskoa eivät horjuta mitkään faktat, kuten että klubi katosi jäljettömiin pari viikkoa sitten jäsenien rahat mukanaan, Klubin vetäjä on entuudestaan tuomittu talousrikollinen ja klubin "valuuttamittari" on osoittautunut pelkäksi flash-animaatioksi. Lisäksi huijaus noudattaa entuudestaan tuttua kaavaa: samanlaisella valuuttakeinottelulla on viety hyväuskoisten rahoja ennenkin.
WinCapita on
Kirjoittanut: syytön 23.3.2008 klo 20.24
Niin kauan kuin toisin todistetaan, tämä kannattaisi nyt aivan käsittämättömässä ihmisten lynkkausinnossansa kuitenkin muistaa!
Kun lukee näitä kirjoituksia, niin tulee aivan mieleen nuo ristiinnaulitse huudot, kun katsoin eilen illalla tuon pääsiäiseen liittyvän elokuvan kuinka syytön mies ruoskittiin ja tuomittiin ristinpuulle!
Sellaisia me ihmiset sitten ilmeiseti olemme yhä
vuonna 2008, siis kovin kovin nopeita langettamaan tuomioita ilman kunnon perusteita??
Jospa nyt kuitenkin antaisimme Wincapitallekin
mahdollisuuden avata sivunsa ja odottaisimme rauhassa KRP:n selvityksiä, jolla ainoastaan on mahdollisuus johtaa homma esitutkintaan, mikäli siihen aihetta ilmenee.
Aluksi en ymmärtänyt vitsiä, kun joku vertasi klubia uskonnolliseen liikkeeseen. Siinä vaiheessa, kun klubilaiset itse alkoivat verrata klubia Jeesukseen ja huijaussyytöksiä ristiinnaulitsemiseen, ymmärsin vitsin. Mutta en nauranut.
Itse en ole erityisen uskonnnollinen ihminen (hengellinen ehkä, jolllain agnostisella tavalla), enkä kuulu sen paremmin valtionkirkkoon kuin mihinkään uskonnolliseen liikkeeseenkään. Itselleni kuitenkin Jeesus on melko läheinen hahmo, lähinnä ihmisenä ja filosofina. Sanotaan nyt vaikka, että jos joku vertaisi Klubia Sokrateen tuomitsemiseen ja teloittamiseen, olisin äärimmäisen loukkaantunut. Samalla tavalla koen "uskonnollisia" (tai pikemminkin "maailmankatsomuksellisia") tunteitani loukatun, jos joku vertaa Klubia Jeesukseen ja pääsiäisen tapahtumiin.
{mosimage}
Ilmeisesti klubi on ollut erityisen suosittu nimenomaan uskonnollisissa ja urheilijapiireissä. Klubin käynnistäjät tuskin olivat tätä alunperin suunnittelleet, pikemminkin se johtuu siitä, että viesti kulki suusta suuhun, joten näin ollen se keskittyi tiettyihin porukoihin. Lisäksi uskovaisia ja urheilijoita yhdistää kolme seikkaa: a) tiiviit sosiaaliset verkostot b) luottamus kaverin sanaan c) järki ei paljon päätä pakota.
Urheilijoista en tiedä, mutta eikö rahanahneus sovi aika huonosti yhteen uskonnon kanssa? Vaikka kyseessä olisikin aito valuuttakauppa, eikä pyramidihuijaus, niin eikö valuutoilla keinottelu ole aika moraalitonta kristinuskon arvomaailmasta katsottuna? Eikö Jeesus opettanut olemaan keräämättä mammonaa maan päälle? Eikä se ylipäätään suomalaiseen (protestanttiseen) työmoraaliinkaan sovi. Suomalaisenhan kuuluu paiskia töitä niin että veri valuu ikenistä, eikä tuijotella valuuttamittareita. Onko tässä siis kokenut pahemman kolauksen suomalainen työnteko vai suomalainen rehellisyys?
Tämän aamun Helsingin Sanomien mukaan loppusaldo on 10 000 jäsentä ja 50 miljoonaa euroa. Jos näin on, niin kyseessä on Suomen tähän asti suurin huijaus.
Herätkää jo, luitte väärin. Eivät ne vetäjät ole Taivaassa, vaan Thaimaassa.
EDIT (10.4):
Joku näyttäisi ostaneen Wincapita.com-verkkotunnuksen pois kuleksimasta. Alkuperäinen omistaja ei ilmeisesti ole kyseessä, joten joku ehkä käyttää tilaisuutta generoidakseen edullista liikennettä jollekin viagra-sivustolleen. Näemmä myös Wincapita.info on edelleen vapaana, joten siitä vaan: rekisteröinti maksaa pari euroa, sitten spämmäämään linkkiä jokaiselle asiaa käsittelevälle keskustelupalstalle. Hieman "musta hattu"-tekniikka, mutta trafiikkia pitäisi piisata.
Internetin olemusta on yritetty kuvata paikan metaforalla. Puhutaan, että jotain on "Internetissä", tai tai joku menee "Internetiin" tietokoneen avulla.
Onneksi pahimmista virtuaalitodellisuusfantasioista on päästy yli sitten 90-luvun, ja ne elävät enää korkeintaan elokuvissa, kuten Matrix tai Ruohonleikkaaja. Silti Internetin käyttöä kutsutaan navigoinniksi, ikään kuin se olisi liikkumista jossakin tilassa tai maantieteellisellä alueella. Aina silloin tällöin tupsahtaa esiin uusi verkkoilmiö, joka perustuu ihmisten kokemuksiin paikoista ja tiloista, ja koettaa soveltaa samaa logiikkaa Internetiin (esimerkkinä Sopranon kauppakeskus, joka yrittää jäljitellä rakenteellaan perinteistä ostaria).
Internet ei kuitenkaan ole paikka, vaan media. Sanana media tarkoittaa välittäjää, eli välinettä, jonka avulla voidaan välittää informaatiota. Tutkijasta ja yhteydestä riipppuen median alaan voidaan katsoa kuuluvaksi teknologian lisäksi sisältöjä ja sosiaalisia käytäntöjä, mutta yhtä kaikki, se ei ole tila, paikka tai maantieteellinen alue, jolla olisi korkeutta, leveyttä, pituutta tai sijaintia.
{mosimage}
Syy siihen, miksi silti puhumme Internetistä paikkana, on siinä, että ihminen hahmottaa asioita helpoimmin analogian kautta: uutta viestintävälinettä helpompi kuvata ja ajatella jonkin tutun ja konkreettisen kautta (vertaa esimerkiksi tuttuun ja turvalliseen sanomalehteen: harva sanoo aamuisin "menevänsä lehteen", kun avaa Hesarin tai maakuntansa lehden). Toistaalta, kielen ilmaisujen määrä on rajallinen, siksi olemassaolevia ilmaisuja (kuten navigointi) käytetään uudesta ilmiöstä puhuttaessa.
Nämä ilmaisut kuitenkin vaikuttavat siihen, kuinka kyseinen ilmiö ymmärretään. Kieli- ja kirjallisuustieteen käsite "diskurssi" viittaa siihen, että puhetapoja ei voi erottaa ilmiöstä itsestään.
What's the point?
Internetistä puhutaan usein kuin se olisi oma maailmansa, reaalimaailmasta irrallinen rinnakkaistodellisuus. Näin ei kuitenkaan ole. Internetin ilmiöt elävät samassa maailmassa kuin mekin.
Ongelmana pidetään sitä, että ihmiset viettävät liikaa aikaa verkossa, ja "vieraantuvat reaalitodellisuudesta" ja epäsosiaalistuvat. Tästä ovat huolestuneita etenkin lasten ja nuorten vanhemmat. Internetin liiallinen käyttö ja etenkin väärinkäyttö on haitallista, mutta ei se silti tarkoita olemista erossa reaalitodellisuudesta. Ei tule myöskään unohtaa, että Internet on nimenomaan viestintäväline: sitä käytetään sosiaaliseen kanssakäymiseen.
Diskurssi, jossa Internetiä pidetään "reaalimaailmasta" erillisenä paikkana, rohkaisee ratkaisemaan Internetiä koskevia ongelmia väärällä tavalla.
On liian helppoa sanoa, että Internetissä on lapsipornoa. Todellisuudessa lapsiporno on tässä samassa maailmassa kuin mekin. Internet on vain väline, jota sairaat ihmiset käyttävät sairaan materiaalin levittämiseen. Ei auta, vaikka Internet suljetaan ja aidataan: lapsiporno ja hyväksikäytetyt lapset ovat edelleen olemassa.
Aina kun uutisoidaan huijauksista, joissa on käytetty apuna nettiä, puhutaan nettihuijareista, jotka ovat Internetissä.Internetissä ei ole huijareita. Huijarit ovat tässä samaisessa maailmassa meidän kanssamme ja istuvat jossain tietokoneen ääressä.
Kohu internetsensuurista näyttäisi laantuneen vähäksi aikaa. Veikkaan, että asia ponnahtaa taas pian esille, niin kuin se aika ajoin tekee. Joka kerta näihin asioihin liittyy uskomus, että eristämällä tai valvomalla Internetiä voidaan ehkäistä rikoksia ja muita ongelmia. Jos kuitenkin asiaa ajattelee siten, että Internet onkin vain väline, alkavat ratkaisut näyttää toisenlaisilta. Kuten että otetaan roistot kiinni oikeasti.
Kuten olen aikaisemmini todennut, tarkoitus tätä blogia aloittaessa ei ollut alkaa kirjoittaa nettihuijauksista, eikä edelleenkään ole. Etenkään tarkoitus ei ollut kirjoittaa Winclubista, eli Wincapitasta, ja välttelin kyseistä aihetta pitkään. Pyramidihuijauksia käsittelevässä jutussakin välttelin mainitsemasta Winclubia nimeltä. Nyt viime päivien tapahtumien varjossa on melkein pakko tarttua aiheeseen (on minulla työn alla kirjoitus ihan muustakin, mutta se jäi kesken).
Kyseessä on siis sijoituskerho, joka omien sanojensa mukaan tekee rahaa ennakoimalla valuuttakurssien pieniä vaihteluita. Aamulehden sivuilta löytyy esittelupaketti klubista: http://www.aamulehti.fi/extrakuvat/WinClubesittely.pdf ja Poliisi-tv on myös kerännyt tietoa clubista.
Nyt sitten Krp on alkanut tutkia kyseisen sijoitusklubin laillisuutta. Klubin käynnistäjät itse ovat kadonneet Panamaan , maahan joka on tunnettu kevyestä verotuksesta, ja klubin sivut on suljettu.
Klubilla on jäseniä ollut huhujen mukaan jopa tuhansia. Rikosilmoituksen on uutisten mukaan kuitenkin tehnyt vasta harva. Voi olla, että poliisi ei tutkinnan tässä vaiheessa anna lehdistölle tietoja ja pyrkii siihen, että näin mahdollisimman moni tekisi ilmoituksen.
Silti näyttäisi siltä, että varsin moni vaikenee. Syitä tähän on varmasti monia. Osa varmasti edelleen kieltää tulleensa huijatuksi ja kuvittelee, että kyseessä oli oikea valuuttakauppa. Huvittavaa sinänsä, että huijatut näyttäisivät tällaisissa tapauksissa henkeen ja vereen puolustavan huijaajiaan (omanlaisensa tukholma-syndrooma varmaan tämäkin) Kieltäminen lienee yleistä myös siksi, että moni on varmasti ihan oikeasti saanut rahaa Wincapitasta. Ja sitten on porukka, jolle sen omien sanojen mukaan on "aivan sama mistä raha tulee, kunhan sitä tulee paljon". Nämä ihmiset eivät varmastikaan lähde tekemään rikosilmoitusta, osa ehkä sen pelossa, että pelkää menettävänsä saamansa voitot.
Lienee myös niitä, jotka edelleen toivovat saavansa clubista jotain. Ilmeisesti voittoja säilytettiin Clubin omalla "tilillä", josta ne voi nostaa tietyn aikarajan jälkeen. Ne, jotka uskovat edelleen tehneensä voittoja valuuttakaupasta, toivovat saavansa rahat siirrettyä jotain kautta "virtuaalitililtä" omalle pankkitililleen.
Voimakkain motiivi lienee kuitenkin häpeä. Moni häpeää tultuaan huijatuksi, ja vettä myllyyn lisää se, että uhreille nauretaan avoimesti. Netin keskustelupalstoilla ja verkkolehtien kommenttiosioissa tehdään pilkkaa uhrien hyväuskoisuudesta ja kuuluisasta 400% voitosta. Klubilaiset itse puhkuivat samasilla keskustelupalstoilla itsevarmuutta, ja nyt moni on saanut tilaisuuden päästä sanomaan "mitä minä sanoin". Myös Radio Rockissa pidettiin hauskaa huijattujen kustannuksella (linkki Youtuben videoon asiasta ). Tälllaisen jälkeen voi olla vaikea enää uhota äkkirikastumisella.
On helppo nauraa, mutta jos joku on oikeasti menettänyt kymmeniä tuhansia, niin kuka tahansa terveellä empatialla varustettu ihminen toivoo, ettei kyseessä sentään olleet viimeiset säästöt. Lisäksi olisi kaikkien edun mukaista, että kyseiset henkilöt kehtaisivat julkisuudessa kertoa, mistä oikein oli kyse.
Häpeä on tunne, joka saattaa purkautua väkivallantekoina. Kirjoitin aikaisemmin siitä, kuinka sosiaaliset suhteet saattavat kärsiä pyramidihuijausten yhteydessä. Se on kuitenkin melko banaali ilmaus, kun lehdet kirjoitelevat jo ammuskelusta klubilaisten välillä. Uutinen osoittautui kuitenkin ankaksi, mutta pelkään pahinta: turhautuneet ihmiset saattavat tehdä ajattelemattomia tekoja.
Toivottavaa olisikin, että kaikki asian kanssa tekemisissä olleet menisivät keskustelemaan poliisin kanssa. Myös ne, joiden mielestä kyseessä on laillinen yritys. Laillisella yrityksellähän ei pitäisi olla mitään salattavaa poliisilta...
Valuuttakurssien pienet muutokset sinäsä ovat miltei mahdottomia ennustaa. Muutokset ovat niin äkkinäisiä ja ennakoimattomia, että niiden ennustamiseen tarvitaan kaaosteoriaa , matematiikan alaa, jonka harrastajat ovat nobel-tason tiedemiehiä. Jos joku oikeasti olisi kehittänyt luotettavan menetelmän ennakoida valuuttakurssien kaltaisia järjestelmiä, olisi se tieteen läpimurto, jolla olisi runsaasti käyttöä taloustieteen lisäksi myös ydinfysiikan, geeniteknologian ja astronomian alalla.
Huvikseni tätä varten katsoin Googlesta hakusanalla "chaos theory" currencies , ja tulokseksi tuli useita samanlaisia ennustusjärjestelmiä. Niitä kaikkia markkinoidaan samalla äkkirikastumisen unelmalla. Kyseessä ei siis ole mikään uusi juttu, vaan samanlaisella idealla on huijauksia pyörinyt laajemmaltikin.
On ehdotettu, että taloustieto otettaisiin kouluihin oppiaineeksi. Kannatettava ajatus, suosittelisin myös matematiikan tunnilla kertaamaan, kuinka lasketaan tasakylkisen kolmion kannan leveys.
{mosimage}Palaan jälleen asiaan, jota olen jo sivunnut muutamassa kirjoituksessani. Tätä blogia perustaessani en suunnitellut, että alkaisin kirjoittamaan nettihuijauksista, mutta jotenkin tämä on aina ajankohtaista. Toisaalta, kun kerran olen valinnut näinkin provosoivan nimen sivustolleni, tunnen tarvetta tehdä jonkinlaista eroa ja hajurakoa netin muihin "rahasampoihin", jotka kestävät vähemmän tarkastelua päivänvalossa.
Seuraavassa muutamia tyypillisiä "huijaskaavoja". Usein puhutaan näiden kohdalla verkostomarkkinoinnista, mutta en käytä kyseistä termiä tässä: verkostomarkkinoijia on olemassa rehellisiäkin (puhumattakaan "verkkomarkkinoinnista").
Ketjukirje
Perinteisen ketjukirjeen idea on yksinkertainen: minä maksan kymmenen euroa kirjeen lähettäjälle, ja lähetän kirjeen viidelle muulle ihmiselle. Nämä taas vuorostaan maksavat minulle kukin kymmenen euroa ja lähettävät kirjeen eteenpäin. Olen siis sijoittanut kymmenen euroa ja saanut viisikymmentä. Voittoa on siis kertynyt 400%. Ei hassummin.
Ketjukirjeen huono puoli vain on siinä, että sen pitää kasvaa eksponentiaalisesti: aina pitää löytyä viisinkertainen määrä höynäytettäviä. Ketjukirje yleensä katkeaakin varsin nopeasti, ja viimeiset liittyneet jäävät nuolemaan näppejään. Tästä syystä ketjukirjeet ovat Suomessa laittomia.
Pyramidipeli
Koska ketjukirjeet katkeavat varsin nopeasti, ja toisaalta ihmiset eivät ole valmiita "sijoittamaan" niihin kovin suuria summia, on ketjukirjeistä kehitetty parempia versioita. Näissä ketjukirje naamioidaan joksikin muuksi, kuten esimerkiksi sijoitustoiminnaksi. Usein verkossa kyse on valuuttakeinottelusta, mainosten klikkailusta tai ihmelääkkeiden myynnistä. Ensimmäisen pyramidihuijauksen keksi Chares Ponzi, ja hänen mukaansa tämäntyyppisiä huijauksia kutsutaan "ponzi-huijauksiksi".
{mosimage}Kun kaikki varat kerätään yhteen isoon pottiin ja osallistujille valutetaan voittoja pikku hiljaa erilaisten monimutkaisten voitonjakotapojen kautta, kuvittelevat he olevansa mukana jossakin menestävässä liiketoiminnassa. Täytyy kuitenkin muistaa, että pyramidipeli on erittäin tuottoisaa, joten aluksi jäsenille on varaa maksaa suuriakin summia. Jo edellisessä ketjukirje-esimerkissä voitto oli 400% viidellä värvätyllä osallistujalla.
Kun toimintaa pyörittävä taho maksaa sijoituksen vaikkapa kaksinkertaisena takaisin, on osallistuja syystäkin tyytyväinen: harvoin saa rahoilleen niin korkeata tuottoa. Mutta koska rahaa ei toimintaan tule mistään muualta kuin osallistujilta itseltään, tämäkin kuivuu kokoon melko nopeasti. Tässä vaiheessa toiminnan aloittaja on saattanut ansaita uskomattomia summia: hän on ottanut osansa jokaiselta tasolta, toisin kuin perinteisessä ketjukirjeessa, ja "sijoituksetkin" voivat olla pyramidipeleissä paljon suurempia.
Sosiaaliset suhteet koetuksella
Itseäni askarruttaa tällaisissa tapauksissa etenkin, kuinka se vaikuttaa niihin osallistuneen sosiaalisiin suhteisiin. Raha on kuitenkin loppujen lopuksi uudistuva luonnonvara, sen sijaan rikotut ystävyys- ja tuttavuussuhteet korjautuvat hitaammin.
Kaveripiirissä henkilö, joka pyrkii jatkuvasti rekrytoimaan mullistavaan sijoitustoimintaan uusia jäseniä, herättää ärtymystä. Voin kuvitella, että tunne on molemminpuolinen: jos joku on sijoittanut toimintaan isojakin rahoja, ja seuraavalle - oikeasti rahakkaalle - tasolle päästäkseen tulee rekrytoida vain pari jäsentä, alkaa varmasti kantaa kaunaa niitä kohtaan, jotka eivät liity. Sekä tietenkin se, että ne jotka eivät liity, saattavat aintaa aika purevaa kritiikkiä. Siinä vaiheessa, kun tie varmaan rikastumiseen nousee pystyyn vain parin ihmisen takia, ja kun tämä vielä tulee v-ttuilun kera, saattaa olla ystävyys koetuksella.
Siinä vaiheessa kun ketju katkeaa tai pyramidi romahtaa, alkaa katkeruus kasaantua. Ne, joille viimeisenä jää mustapekka käteen, eli ovat pyramidin pohjalla tai ketjun päässä, menettävät sijoituksensa. Ja ketä he syyttävät? Tietenkin sitä tuttavaa, joka heidät rekrytoi jäseniksi. Katkeruutta tietenkin vain lisää se, että tämä rekrytoija saattoi tehdä voittoa heidän tappioillaan.
Netin uutuudet: mainosklikkailut
Edelliset esimerkit ovat olleet olemassa jo kauan ennen Internetiä. Oikeastaan Internet ei ole tuonut niihin mitään uutta: niiden leviäminen vain on nopeutunut tehokkaiden työkalujen ansioista. Ei ole keskustelupalstaa, jolle tällaisia huijausyrityksiä ei olisi massapostitettu.
Eräs netin tuoma uutuus näyttäisi olevan mainosverkostot, kuten Bux.to. Niiden perusajatus on siinä, että käyttäjille maksetaan mainosten katselusta. Idea on sinänsä hyvä ja perusteltavissa. Käyttäväthän mainostajat suuriakin summia ihmisten tavoittamiseen: miksi siis ei motivoitaisi ihmisiä itse katselemaan mainoksia.
Todellisuudessa klikkailusta maksettavat summat ovat olemattomia (esim. Bux.to:n sivuilla esitetyn kaavion mukaan 3 dollaria, eli n. 2 euroa kuussa). Tällöin vähänkään enemmän enemmän tuloja saadakseen on hankittava lisää jäseniä. Ja pyramidi onkin valmis: osallistujat spämmäävät keskustelupalstoja ja sähköposteja saadakseen uusia jäseniä liittymään heidän kauttaan.
Missä sitten huijaus piilee? Tässä vaiheessahan jäsenet ovat vain tuhlanneet aikaansa ja täyttäneet Suomi24:n turhilla viesteillään. Mainostajat ovat tällä tavoin saaneet paljon näyttöjä mainoksilleen äärimmäisen halvalla (ja vieläpä varsin helppouskoisia potentiaalisia asiakkaita). Tämä on on tietenkin jossain määrin epäeettistä, mutta onko se varsinaisesti huijausta?
Todellinen raha alkaa liikkua siinä vaiheessa, kun jäsen on kyllästynyt käyttämään useita tunteja kuussa mainosten klikkailuun ja on jo saanut bannit useimmille käyttämilleen keskustelupalstoille ja kuunnellut niiden kavereiden vittuilua, jotka eivät suostuneet liittymään kyseisen jäsenen linkin kautta. Tässä vaiheessa on aika "ostaa" jäseniä. Bux.to lupaa jopa 1500 dollarin kuukausiansioita, mikäli maksaa heille 470 dollaria. Heidän mukaansa he "myyvät" jäseniä, jotka sitten kirjataan liittyneiksi ostajan kautta.
Kyseinen firma ei tietenkään voi taata, että sijoitus tuottaa mainittuja tuloja.
Eli todellisuudessa vain murto-osa yrityksen tuloista tulee mainoksista. Toiminnan ideana on saada mahdollisimman paljon jäseniä liittymään, jotka taas sitten hankkivat uusia jäseniä, jotka taas ostavat jäsenyyspaketteja. Havaintojeni mukaan tässäkin on paljon suomalaisia mukana. En kiellä kokeilemasta, mutta terveen itsesuojeluvaiston pitäisi herätä, kun puhutaan tuhansien dollareiden ansioista ilman töitä.
Huijauksista erottuminen
{mosimage}
Internet-huijarit käyttävät usein samoja termejä, kuin rehellisetkin yrittäjät (tietenkin kaikkein tökeröimpiä huijareita lukuunottamatta - ja näitähän riittää). Puhutaan "verkostoista", "kumppanuuksista", "komissioista", "referralleista" tai "tileistä".
Tämä on ongelma siksi, että se vähentää vakavasti otettavien yrittäjien uskottavuutta. Aina kun lehdet repivät otsikoita "nettihuijauksista", tavallisten verkkokauppiaiden tai -mainostajien maine kärsii. Monen "tavallisen tallaajan" mielikuvissa netissä kaikki on sitä samaa. Ja sellaisissakin tapauksissa, joissa itse huijaustavassa ei ole mitään uutta, monet saattavat ajatella sitä nimenomaan netin mukanaan tuomana ilmiönä.
Edellä olen käsitellyt lähinnä vain paria huijaustyyppiä, mutta tietenkin huijaustapoja on enemmän, alkaen tekaistuista verkkokaupoista nigerialaiskirjeiden kautta phishingiin. Ne tavalliset tallaajat ovat kuitenkin suuri enemmistö, joka tuo rahan verkkoliiketoimintaankin, tavalla tai toisella.
Tällä sivustolla mainostan muutamia mainosohjelmia (joita tulevaisuudessa on tulossa lisää). Kyseessä on kumppanuusmarkkinointi, jossa mainostetuista tuotteista saa komissiota. Saan kaikista liittyneistä jäsenistä pienen palkkion. Kyseessä on perinteinen mainostilan myynti: samalla tavalla kuin lehdet myyvät mainostilaa yritykselle, myös nettisivuilla voi olla mainoksia.
Aattelepa ite
Vaikka nettihuijaukset ovatkin melko yksinkertaisia ja helposti tunnistettavia, monilla saattaa ahneus sokaista terveen harkinnan. Tai sitten ajatellaan "eihän tässä mitään menetä". Itse miettisin ainakin seuravia asioita ennen liittymistä:
Mistä raha tulee? Oikeiden tuotteiden markkinoinnista, vai jäsenmaksuista? Jäsenten värväämisestä palkitseminen ei sinänsä ole merkki huijauksesta, kunhan firmalla on myös oikeata liiketoimintaa.
Pitääkö liittyäkseen maksaa jotain? Jos kerran firmaan tulee rahaa ovista ja ikkunoista, miksi jäsenien pitää maksaa? Mieleeni tulee tositarina naisesta, joka maksoi ennustajalle 10 000 vanhaa markkaa oikeasta lottorivistä. ( Jos kuulostaa mielestäsi typerältä, niin muista, että monet pyramidihuijarit ovat samalla periaatteella saaneet huijattua tuhansia ihmisiä.)
Maksetaanko palkkioita monimutkaisen hierarkian kautta? Pitääkö ylemmälle tasolle päästäkseen maksaa tai hankkia lisää jäseniä?
Luvataanko kohtuuttomia tuloja? Varmaa rikastumistapaa ei ole keksitty, ainakaan johtavien taloustutkijoiden mukaan. Suosittelen uskomaan heitä, he ovat asiantuntijoita.
Kaikki muu. Mihin yritys on rekisteröity? (Suomalaiset yritykset löytyvät esim. ytj-palvelusta.) Esiintyvätkö henkilöt nimillään? Onko yrityksellä oikeat kotisivut ja rekisteröity verkkotunnus? (Verkkotunnuksen omistajan voi tarkastaa esim. http://whois.louhi.net/ ) Onko yrityksellä "oikea" sähköpostiosoite, vai hotmail-osoite? Onko yrityksellä oikeita yhteistyökumppaneita? Onko "kansainvälisen huipputoimijan" sivut tehty satasen budjetilla ja Frontpagella?
Suosittelen miettimään näitä myös minun mainostamieni ohjelmien yhteydessä. Vaikka lupaan ja vakuutan, että minulla on puhtaat jauhot pussissa, niin ei se tarkoita, että pitäisi kääntää aivot pois päältä.
