Mikä yhdistää Usan crack-jengejä, verkostomarkkinointia ja it-bisnestä? Chicagon yliopiston taloustieteen professori Steven Levitt selittää, katso hauska ja opettavainen video:

Luin Steven Krugin verkkosuunnittelun klassikon. Kirjan motto on, kuten nimikin on "Älä pakota minua ajattelemaan". Itse kuvittelin, että se viittaa siihen tuskastumiseen, kun web-suunnittelijat eivät halua ajatella sivustoa uudelleen käyttäjän tarpeista lähtien.

Kyseessä on kuitenkin periaate, jonka mukaan sivusto on sitä parempi, mitä vähemmän käyttäjä joutuu ajattelemaan.

Sinänsä hyvä periaate, itse ajattelen sivustoja suunnitellessa aina, että käyttäjä on tyhmä, lukutaidoton, puolisokea ja käyttää tietokonetta kolmatta kertaa elämässään... Nojoo, tämä on tietysti aika arvottava asenne. Todellisuudessa en ajattele aivan näin, pikemminkin muistutan aina itselleni, että jos käyttäjä ei osaa käyttää suunnittelemaani sivustoa, se ei tee hänestä tyhmää. Vika on silloin sivustossa, pitää joko suunnitella selkeämpi navigaatio tai tehdä niin kiinnostavaa sisältöä, että käyttäjä jaksaa opetella ultimate-hienon käyttöliittymäni...

Eräs yhteistyökumppani, jolle tein verkkokauppaa, ilmaisi asian näin: "Kun joku asiakas on lähdössä lauantaipäivänä kauppaan, se tarkastaa ne tuotteet meidän sivuilta. Siinä kun kiireessä kakarat juoksee jaloissa ja pitää vetää takkia päälle, niin palaa hermo, jos haluttu asia ei löydy. Ne tuotteet pitää olla heti siinä etusivulla, mistä asiakas ne löytää"

Hyvä periaate joka tapauksessa, ilmaistuna monin eri tavoin. Kirjan kirjoittaja Steve Krug kuitenkin tuntee tarvetta "legitimoida" tätä väitettä koko ajan. Jokainen tekstikappale tuntuu päättyvän todistukseen, että käyttäjä oikeasti turhautuu, jos ei löydä sivuilta haluamaansa asiaa tai klikkailee vääriä linkkejä. Tämä asia kuitenkin tuli selväksi jo ensimmmäisessä luvussa, mielestäni sitä ei tarvitse enää toistaa joka luvussa uudestaan.

Ehkä tässä paistaa läpi se jokaiselle asiantuntijalle tuttu turhautuminen, että kun yksityiskohtaisesti selittää, mikä jossain asiassa on vikana, saa vastaukseksi "älä nyt takerru tuollaisiin yksityiskohtiin" (toinen tavallinen vika on taas tehdä liian karkeita yleistyksiä).

Kirjan paras anti on ehkä siinä, että se on yleistajuinen esitys niille, jotka eivät ole www-suunnittelun ammattilaisia. Toki teoksessa on hyviä pointteja alan ammattilaisillekin, mutta erityisesti suosittelen sitä niille, jotka ovat hankkimassa www-sivuja. Kun tietää sivujen suunnittelusta jotain, osaa myös vaatia laatua ja ymmärtää, miksi www-suunnnittelija tekee ratkaisuja, jotka saattavat poiketa alkuperäisestä suunnitelmasta.

Kirjan voi ostaa esim. Bookplussasta.

BTW: Hyvä pointti kirjasta muuten, että ihmiset todella kirjoittavat usein koko urlin hakukoneen ruutuun (esimerkissä Yahoon, Suomessa lähinnä Googlen). Olin kerran vetämässä viestinnän kurssia ja pyysin ryhmää menemään johonkin osoitteeseen "www.pirun-pitkä-domain-nimi.com/alakansio". Kuinka ollakaan, niin koko ryhmä aloitti avaamalla ensimmäisen hakukoneen, joka sattui olemaan aloitussivuna, ja ryhtyi naputtamaan siihen koko osoitetta alkaen "www... jne".

Järkähtämätöntä uskoa eivät mitkään faktat näytä horjuttavan. Verkkokeskusteluja lukiessaan ei voi kuin miettiä, kuinka suuri osa viesteistä on provoja, vai onko todellakin vielä niitä, jotka kieltäytyvät uskomasta, että kyseessä oli huijaus.

Suomi24-palstan verkostimarkkinointi-keskustelu on pyörinyt kiivaasti, tänään tosin ainakin täällä näyttäisi siltä, että keskustelupalsta olisi jäissä tai kaatunut suuren liikennemäärän vuoksi. Sen lisäksi useissa blogeissa ja kaikkien verkkolehtien palstoilla, joissa vain on kommentointimahdollisuus on joku käynyt esittämässä tyypillisen "oot vaan kateeellinen etkä tiedä mistään mitään"- argumentin.

Monissa kirjoituksissa tunnutaan vielä uskovan, että Winclubin sivut aukeavat vielä ja ihmiset rikastuvat. Moni kirjoittaja väittää, ettei ole esitetty yhtään todistetta siitä, että klubi olisi huijaus. Ilmeisesti sokeaa uskoa eivät horjuta mitkään faktat, kuten että klubi katosi jäljettömiin pari viikkoa sitten jäsenien rahat mukanaan, Klubin vetäjä on entuudestaan tuomittu talousrikollinen ja klubin "valuuttamittari" on osoittautunut pelkäksi flash-animaatioksi. Lisäksi huijaus noudattaa entuudestaan tuttua kaavaa: samanlaisella valuuttakeinottelulla on viety hyväuskoisten rahoja ennenkin.

WinCapita on
Kirjoittanut: syytön 23.3.2008 klo 20.24
Niin kauan kuin toisin todistetaan, tämä kannattaisi nyt aivan käsittämättömässä ihmisten lynkkausinnossansa kuitenkin muistaa!
Kun lukee näitä kirjoituksia, niin tulee aivan mieleen nuo ristiinnaulitse huudot, kun katsoin eilen illalla tuon pääsiäiseen liittyvän elokuvan kuinka syytön mies ruoskittiin ja tuomittiin ristinpuulle!
Sellaisia me ihmiset sitten ilmeiseti olemme yhä vuonna 2008, siis kovin kovin nopeita langettamaan tuomioita ilman kunnon perusteita??
Jospa nyt kuitenkin antaisimme Wincapitallekin mahdollisuuden avata sivunsa ja odottaisimme rauhassa KRP:n selvityksiä, jolla ainoastaan on mahdollisuus johtaa homma esitutkintaan, mikäli siihen aihetta ilmenee.

Aluksi en ymmärtänyt vitsiä, kun joku vertasi klubia uskonnolliseen liikkeeseen. Siinä vaiheessa, kun klubilaiset itse alkoivat verrata klubia Jeesukseen ja huijaussyytöksiä ristiinnaulitsemiseen, ymmärsin vitsin. Mutta en nauranut.

Itse en ole erityisen uskonnnollinen ihminen (hengellinen ehkä, jolllain agnostisella tavalla), enkä kuulu sen paremmin valtionkirkkoon kuin mihinkään uskonnolliseen liikkeeseenkään. Itselleni kuitenkin Jeesus on melko läheinen hahmo, lähinnä ihmisenä ja filosofina. Sanotaan nyt vaikka, että jos joku vertaisi Klubia Sokrateen tuomitsemiseen ja teloittamiseen, olisin äärimmäisen loukkaantunut. Samalla tavalla koen "uskonnollisia" (tai pikemminkin "maailmankatsomuksellisia") tunteitani loukatun, jos joku vertaa Klubia Jeesukseen ja pääsiäisen tapahtumiin.

Ilmeisesti klubi on ollut erityisen suosittu nimenomaan uskonnollisissa ja urheilijapiireissä. Klubin käynnistäjät tuskin olivat tätä alunperin suunnittelleet, pikemminkin se johtuu siitä, että viesti kulki suusta suuhun, joten näin ollen se keskittyi tiettyihin porukoihin. Lisäksi uskovaisia ja urheilijoita yhdistää kolme seikkaa: a) tiiviit sosiaaliset verkostot b) luottamus kaverin sanaan c) järki ei paljon päätä pakota.

Urheilijoista en tiedä, mutta eikö rahanahneus sovi aika huonosti yhteen uskonnon kanssa? Vaikka kyseessä olisikin aito valuuttakauppa, eikä pyramidihuijaus, niin eikö valuutoilla keinottelu ole aika moraalitonta kristinuskon arvomaailmasta katsottuna? Eikö Jeesus opettanut olemaan keräämättä mammonaa maan päälle? Eikä se ylipäätään suomalaiseen (protestanttiseen) työmoraaliinkaan sovi. Suomalaisenhan kuuluu paiskia töitä niin että veri valuu ikenistä, eikä tuijotella valuuttamittareita. Onko tässä siis kokenut pahemman kolauksen suomalainen työnteko vai suomalainen rehellisyys?

Tämän aamun Helsingin Sanomien mukaan loppusaldo on 10 000 jäsentä ja 50 miljoonaa euroa. Jos näin on, niin kyseessä on Suomen tähän asti suurin huijaus.

Herätkää jo, luitte väärin. Eivät ne vetäjät ole Taivaassa, vaan Thaimaassa.

EDIT (10.4):

Joku näyttäisi ostaneen Wincapita.com-verkkotunnuksen pois kuleksimasta. Alkuperäinen omistaja ei ilmeisesti ole kyseessä, joten joku ehkä käyttää tilaisuutta generoidakseen edullista liikennettä jollekin viagra-sivustolleen. Näemmä myös Wincapita.info on edelleen vapaana, joten siitä vaan: rekisteröinti maksaa pari euroa, sitten spämmäämään linkkiä jokaiselle asiaa käsittelevälle keskustelupalstalle. Hieman "musta hattu"-tekniikka, mutta trafiikkia pitäisi piisata.

Internetin olemusta on yritetty kuvata paikan metaforalla. Puhutaan, että jotain on "Internetissä", tai tai joku menee "Internetiin" tietokoneen avulla.

Onneksi pahimmista virtuaalitodellisuusfantasioista on päästy yli sitten 90-luvun, ja ne elävät enää korkeintaan elokuvissa, kuten Matrix tai Ruohonleikkaaja. Silti Internetin käyttöä kutsutaan navigoinniksi, ikään kuin se olisi liikkumista jossakin tilassa tai maantieteellisellä alueella. Aina silloin tällöin tupsahtaa esiin uusi verkkoilmiö, joka perustuu ihmisten kokemuksiin paikoista ja tiloista, ja koettaa soveltaa samaa logiikkaa Internetiin (esimerkkinä Sopranon kauppakeskus, joka yrittää jäljitellä rakenteellaan perinteistä ostaria).

Internet ei kuitenkaan ole paikka, vaan media. Sanana media tarkoittaa välittäjää, eli välinettä, jonka avulla voidaan välittää informaatiota. Tutkijasta ja yhteydestä riipppuen median alaan voidaan katsoa kuuluvaksi teknologian lisäksi sisältöjä ja sosiaalisia käytäntöjä, mutta yhtä kaikki, se ei ole tila, paikka tai maantieteellinen alue, jolla olisi korkeutta, leveyttä, pituutta tai sijaintia.

Syy siihen, miksi silti puhumme Internetistä paikkana, on siinä, että ihminen hahmottaa asioita helpoimmin analogian kautta: uutta viestintävälinettä helpompi kuvata ja ajatella jonkin tutun ja konkreettisen kautta (vertaa esimerkiksi tuttuun ja turvalliseen sanomalehteen: harva sanoo aamuisin "menevänsä lehteen", kun avaa Hesarin tai maakuntansa lehden). Toistaalta, kielen ilmaisujen määrä on rajallinen, siksi olemassaolevia ilmaisuja (kuten navigointi) käytetään uudesta ilmiöstä puhuttaessa.

Nämä ilmaisut kuitenkin vaikuttavat siihen, kuinka kyseinen ilmiö ymmärretään. Kieli- ja kirjallisuustieteen käsite "diskurssi" viittaa siihen, että puhetapoja ei voi erottaa ilmiöstä itsestään.

What's the point?

Internetistä puhutaan usein kuin se olisi oma maailmansa, reaalimaailmasta irrallinen rinnakkaistodellisuus. Näin ei kuitenkaan ole. Internetin ilmiöt elävät samassa maailmassa kuin mekin.

Ongelmana pidetään sitä, että ihmiset viettävät liikaa aikaa verkossa, ja "vieraantuvat reaalitodellisuudesta" ja epäsosiaalistuvat. Tästä ovat huolestuneita etenkin lasten ja nuorten vanhemmat. Internetin liiallinen käyttö ja etenkin väärinkäyttö on haitallista, mutta ei se silti tarkoita olemista erossa reaalitodellisuudesta. Ei tule myöskään unohtaa, että Internet on nimenomaan viestintäväline: sitä käytetään sosiaaliseen kanssakäymiseen.

Diskurssi, jossa Internetiä pidetään "reaalimaailmasta" erillisenä paikkana, rohkaisee ratkaisemaan Internetiä koskevia ongelmia väärällä tavalla.

On liian helppoa sanoa, että Internetissä on lapsipornoa. Todellisuudessa lapsiporno on tässä samassa maailmassa kuin mekin. Internet on vain väline, jota sairaat ihmiset käyttävät sairaan materiaalin levittämiseen. Ei auta, vaikka Internet suljetaan ja aidataan: lapsiporno ja hyväksikäytetyt lapset ovat edelleen olemassa.

Aina kun uutisoidaan huijauksista, joissa on käytetty apuna nettiä, puhutaan nettihuijareista, jotka ovat Internetissä.Internetissä ei ole huijareita. Huijarit ovat tässä samaisessa maailmassa meidän kanssamme ja istuvat jossain tietokoneen ääressä.

Kohu internetsensuurista näyttäisi laantuneen vähäksi aikaa. Veikkaan, että asia ponnahtaa taas pian esille, niin kuin se aika ajoin tekee. Joka kerta näihin asioihin liittyy uskomus, että eristämällä tai valvomalla Internetiä voidaan ehkäistä rikoksia ja muita ongelmia. Jos kuitenkin asiaa ajattelee siten, että Internet onkin vain väline, alkavat ratkaisut näyttää toisenlaisilta. Kuten että otetaan roistot kiinni oikeasti.